Nupit Kaakkoon tuo häivähdyksen kaakkoissuomalaista taidetta Kuopion taidemuseon yläkerran näyttelytilaan. Kaisu Häkkänen, Tuulia Iso-Tryykäri, Jussi Nykänen ja Hanna Ryynänen edustavat kukin omanlaistaan taiteen tekemistä niin teknisesti kuin sisällöllisesti – heitä kuitenkin yhdistää tietty pinnanalaisuus. Taiteilijoiden teokset ovat hieman mystisiä ja osassa niistä piilottaminen on hyvinkin näkyvissä. Teokset kysyvät mitä löytyy pinnan alta.
Näyttely on Kuopion taidemuseon uuden johtajan, Anna Vilkunan, kuratoima. Vilkuna toimi pitkään Kaakon taiteen taidejohtajana ja hänellä on ajankohtainen näkemys alueen taiteilijoista. Nupit kaakkoon tuo esille kaakkoissuomalaisen taiteen tyypillisiä piirteitä. Sen esittävyys kumpuaa paikallisesta kuvataiteen koulutuksesta, jossa on ollut venäläisiä opettajia ja opintoihin on kuulunut mm. anatomista piirustusta. Toinen alueen erityislaatuisuus on korutaide, jota myös opetetaan LAB-ammattikorkeakoulussa, aiemmalta nimeltään Saimaan AMK, jossa kaikki näyttelyn taiteilijat ovat opiskelleet.
Kaisu Häkkäsen (s. 1974 Kuopio) teokset ovat Metsän ääri -kokonaisuudesta, jonka hän on kuvannut itäsuomalaisessa metsässä hakkuuaukkojen välissä. Häkkänen käyttää neulanreikäkameraa, jossa valotusaika on hyvin pitkä ja se tuo esiin taiteilijan sanoin ”eräänlaisen optisen tiedostamattoman, jossa näkymä on tapahtumaton”. Kuviin tulee häivähdys metsässä piilevistä voimista ja sen ikiaikaisesta olemassaolosta. Häkkänen on syventänyt teostensa tunnelmaa vahaamalla teoksensa ja rakentamalla niihin itsevalaisevat kehykset – takaa tuleva valo luo kuviin sisään astuttavan tunnelman.
Esittävään maalaukseen erikoistuneen Tuulia Iso-Tryykärin (s. 1985 Ulvila) teokset syntyvät kahdessa osassa. Ensiksi hän kuvaa itsensä maalauksen tilanteessa eli luonnostelee maalauksen valokuvaamalla. Iso-Tryykärille on tärkeää kokea tilanne konkreettisesti omassa kehossaan. Vasta tämän jälkeen hän aloittaa maalaamisen, jonka aikana hän käy kokemustaan läpi kerraten ja samalla pelkistäen. Iso-Tryykärin maalauksissa esiintyy taiteilija itse, mutta hän antaa katsojalle täydet vapaudet kokea teokset omista näkökulmistaan käsin. Vaikka taiteilija kuvaa itseään, hänen teoksensa eivät ole omakuvia vaan jokainen voi rakentaa niihin oman tarinansa. Iso-Tryykäri sanoo, että esittävyydestä huolimatta häntä on aina kiinnostanut tehdä näkymättömästä näkyvää.
Jussi Nykäsen (s. 1985 Pieksämäki) teokset ovat osa Nahanluoja -teossarjaa, joka koostuu puettavista veistoksista. Teosten materiaalit Nykänen on kerännyt kävelyretkiensä ohessa rannoilta, jättömailta ja hakkuuaukeilta. Löytöesineet ovat järjestäytyneet Nykäsen työhuoneella uudelleen kuoriksi, naamioiksi, hanskoiksi ja muiksi asusteiksi. Nykästä kiinnostaa muodonmuutos: lahoavien ja ruostuvien materiaalien kantaminen rinnastuu shamanistiseen metamorfoosiin. Merkittävä inspiraation lähde Nykäselle on ollut yhteistyö Venäjällä elävien suomalais-ugrilaisten vähemmistökansojen kanssa. Taiteilija ammentaa hiipuvasta uralilaisesta kulttuuriperinnöstä aineksia visioonsa jälkifossiilisesta tulevaisuudesta.
Koru- ja kuvataiteilija Hanna Ryynäsen (s. 1993 Lapinlahti) teokset ilmaisevat kaikkea sitä näkymätöntä mitä esineet kätkevät sisäänsä. Osassa teoksista, kuten Sinä päivänä kun -sarjassa, Ryynänen on halunnut tuoda esille näkymättömän. Kadonneet -sarjan korut sen sijaan pitävät salaisuutensa piilossa, niiden näkymätön tulee hennosti esiin vain silloin, kun niitä käytetään. Sinä päivänä kun -sarjan teokset sen sijaan tuovat konkreettisesti esille koruihin tallentuneen näkymättömän tunnesisällön.
